Olen harrastanut hevosia koko pienen ikäni. Kokemusta on karttunut sekä ravureista että ratsuista ja olen myös kilpaillut molemmissa lajeissa. Vuodesta -96 hevoset ovat olleet vanhempieni kotipihassa ja näin ollen hyvin kiinteä osa elämää. Tällä hetkellä itselläni on SH-ratsu, sen vuonna -13 syntynyt varsa sekä vanha risteytysponi lasteni opetusmestarina.

Hevosia olen kengittänyt pienimuotoisesti vuodesta 2003. Oltuani useamman vuoden lasten kanssa kotona lähdin opiskelemaan alaa lisää Ylä-Savon Ammattiopistoon Kiuruvedelle. Näytöt suoritin viikolla 50/2013, mutta CE-F kengityssepäksi en vielä valmistunut. Olen suorittanut vaadittavista neljästä osatutkinnosta kolme, eli hevosen tuntemuksen (anatomia), yritystoiminnan ja kengityksen näytöt hyväksytysti.

Käytetyistä pikkukengistä voi askarrella vaikkapa tällaisia

Taontanäyttö tuli ihan kirjaimellisesti ryssittyä suorasta raudasta tehtävän peruskengän osalta. Kenkäni oli jo käännettä vaille valmis, kun huomasin, että olin lyönyt toisen uran läpi asti. Ehdin vielä aikarajojen puitteissa tekemään uuden kengän variaatio- ja rengaskengän lisäksi, vaan jälki ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Jännitin hurjasti ehdinkö tehdä kaikki ajassa, mutta jos tuossa ajassa kerkeää sössimäänkin, niin uusintanäytössä ei ole mitään ongelmaa! :)
Yrittäjänä olen toiminut helmikuun -13 alusta. Olen sekä Suomen Yrittäjät ry:n että Suomen Kengityssepät ry:n jäsen ja osallistun aktiivisesti Suomen Kengityssepät ry:n järjestämiin koulutuksiin ja pidän näin ammattitaitoni ajantasalla.

Yksi kengäntekel tässäkin...

Pidän työmoraaliani korkeana. Olen sovittuna aikana sovitussa paikassa, ja oletan samaa myös muilta. Mikäli jostain syystä kuitenkin olen myöhässä, ilmoitan siitä hyvissä ajoin.Toivon, että hevoset tulevat kengitettäviksi kuivin, puhtain ja talvella sulin jaloin. Arvostan vedotonta riittävän tilavaa ja tarpeeksi valoisaa kengityspaikkaa. Se on osa työturvallisuuttani ja samalla osa hevosen turvallisuutta.

Vapaa-aikani menee perheeni (mies + lapset -08, -10, -11 ja -15), hevosieni ja koirieni kanssa touhutessa. Kasvatan dalmatiankoiria kennelnimellä Dicentra. Nykyisellään joukossa on myös pari "vääränrotuista" Thelma (amerikan cockerspanieli), Sylvi (karkeakarvainen mäyräkoira) ja Iita (aviomieheni suomenajokoira). Koirieni kanssa harrastan nykyisellään lähinnä ulkoilua. Mäyräkoiran perheeseen tulemisen jälkeen on metsästys ja luolatouhut alkaneet kiinnostamaan aivan uudella tavalla. Nykyisellään näyttelyt ovat jo jääneet vähemmälle huippuvuosistaan. Jos jostain syystä iltaisin jää luppoaikaa, käytän sen neuloen. Voidaan väittää, että sairastan pakkoneuloosia.

 

SH-tamma Tuulen Vire iloittelemassa hangessa